Tänään olimme siis seuraamassa yhden toisen Tavastian opiskelija näyttöä, joka oli siis opastus kierroksella Ahveniston luonnossa.
Opastuksen alkuun nainen kertoi reittimme (tosi hyvä!) ja myös sanoi olevansa tosi hermostunut (mielestäni ihan hyvä juttu, teki ihmisestä lähestyttävämmän ja inhimillisemmän) ja joutuvansa lukea paperista (ei hyvä, mutta toisaalta asetti odotukset alemmas kun siitä jo alussa pyyteli anteeksi eikä sitten pettänyt odotuksia lukemalla suoraan).
Mutta, aina paperista suoraan lukeminen tuntuu tosi etäiseltä yleisöön ja silloin myös yleisön kiinnostus lopahtaa.. Vaikka kertoma asia olisi täysin sama, se on paljon kiinnostavampaa kerrottuna suoraan päästä ja katsekontaktilla, koska silloin tulee sellainen fiilis että opasta/ym.esittäjää kiinnostaa itseäkin.
Kierros meni aika nopeasti, tahti oli siis vähän liian kova kun kuitenkin tarkoitus varmasti OLI että koko porukka kulkee yhdessä, jotta voisi kysellä yms. Opas ei siis muistanut varsinkaan alussa juurikaan olla meidän "asiakkaiden" seurassa, vaa porhalsi aika paljonkin edellä.
Kuitenkin oppaan tyyli oli rempseä ja rauhallinen, eikä jännitystä huomannut puheesta ollenkaan, ainoa tietenkin se että katse pysyi paperissa. Kyllä siitä vielä hyvä siis tulee! :) Ja tietty voi hyvin ymmärtää sen kuinka paljon tuollaisessa tilanteessa jännittää!
Loistavia huomioita Tara! Olet varmasti aivan oikeassa siinä, että kontaktin luominen asiakkaisiin on vaikeampaa kun aihe ei ole hallussa ja joutuu käyttämään muistiinpanoja. Tutkinnon suorittaja sai palautetta myös kiireisestä vauhdista. Hyvä kun pääsitte mukaan niin opitte taas - niin sen kuinka toimia kuin senkin, kuinka ei kannata toimia.
VastaaPoista